Tapahtumien vastapainoksi kesällä oma zen-paikkani on rosoinen puutarhani. Se on laajentunut vuosien aikana pala palalta hyvin pienellä budjetillä. Kaikki lähti liikkeelle pienestä kukkapenkistä koirien haudalla. Nyt alueella on omenapuita, kukkapenkkejä sekä neljä istutuslaatikkoa. Jopa pieni alue puutarhakalusteille on ilmestynyt alueelle. Pari päivää sitten alueelta kaadettiin pois muutama aluetta varjostanut puu, kasvunvaraa siis riittää myös jatkossa.
Istun usein katselemassa puutarhaa ja näinä hetkinä saan ideoita, jotka toteutuvat saman tien. Muutama kesä sitten sain ajatuksen, että pienen tasanteen voisi laajentaa, tasoittaa ja rajata kivillä. Pari päivää myöhemmin tämä oli jo toteutunut. Vuotta myöhemmin ajattelin, että ehkäpä alueen voisi laatoittaa. Betonilaatat löytyivät omista varastoista ja pian ne olikin jo asennettu. Myöhemmin saatiin vielä ajatus laattojen maalaamisesta ja yllättäen pari päivää myöhemmin niillä oli uusi väri. Oli loistoidea harmaat maalata betonilaatat mustaksi, ne saivat maalauksen myötä uuden ja raikkaan ilmeen!
Vaikka usein harmittelenkin tiluksille vuosien aikana kertynyttä tavaran ja koneiden määrää, niinä hetkinä sitä kiittelee kun ei tarvitse vuokrata laitteita tai ostaa tarvikkeita. Varastoon kerätyt materiaalit löytävät yleensä aina käyttötarkoituksensa, ennemmin tai myöhemmin. Haaveilen kasvihuoneesta, perunamaasta ja marjapensaista. Toivottavasti tulevina kesinä nekin yksi kerrallaan toteutuvat kun sopiva inspriaatio ja materiaalit jostain ilmestyvät.
Viljelytyyliltäni olen kokeilija. Hankin siemeniä ja taimia, istutan ne maahan ja katson mitä tapahtuu. Usein kokeilu päättyy pettymykseen kun tulos onkin muuta kuin mitä odotettiin. Varmempaa satoa saisi perehtymällä aiheeseen ennen viljelyn aloittamista mutta toisaalta yrityksen ja erehdyksen kautta oppia tulee joka vuosi lisää.
Tänä vuonna olen lavoihin ja ruukkuihin istuttanut kaikenlaista. Satoa odotellaan parhaillaan sipulista, perunasta, porkkanasta, tomaatista, paprikasta, kesäkurpitsasta ja avomaankurkusta. Käyn päivittäin useita kertoja katselemassa ja välillä salaa kuokkimassa josko satoa pääsisi jo korjaamaan. Vielä ei ole sadonkorjuun aika, mutta ei mene enää kauaa. Salaattia ja yrttejä on laatikoista tullut napattua käyttöön pitkin kesää.
Valmistan usein aamuisin smootheja, jotka sisältävät marjoja, hedelmiä ja oikeastaan kaikkea mitä kaapista ja puutarhasta löytyy. Yhdistelemällä hedelmiä ja vihanneksi maun saa raikkaaksi ja muokattua juuri omaan makuun sopivaksi. Myös hyvin nirso ja vihreää karttava lapseni on oppinut pyytämään äidin tekemää smoothieta – voitto kotiin!! Omaksi viljelylaatikon suosikikseni on tänä kesänä muodostunut monikäyttöinen ja terveellinen lehtikaali, jota on helppo käyttää smootheissa ja paahtaa öljyn kanssa sipseiksi uunissa. Se myös tuntuu kasvavan loputtomasti joten satoa on jäljellä korjattavaksi vielä pidemmäksi aikaa. Lehtikaali kestää ilmeisesti hyvin myös pakastamista joten elättelen toiveita, että saisin säilöttyä sitä myös talven ajalle.
Sitten on ne kukat. Mitä olisi puutarha ilman kukkivia ruusuja ja pioneja? Seuraan kukkien kehittymistä ja odotan malttamattomana nuppujen ilmestymistä. Tänä kesänä sain viimein anopilta useita vuosia sitten saadut ruusut kukkimaan. Ihmeitäkin tapahtuu sillä olin jo luopunut toivosta ja pohdin ruusujen hävittämistä. Tähän saakka ne eivät ole juurikaan kukkineet, joten nyt on ollut ilo seurata ensin nuppujen ilmestymistä ja viimein niiden aukeamista.
Ruukkukukista suosikkejani ovat jo toista kesää isot ruukkuihin istutetut hortensia sekä maljaköynnös. Ne kestävät hyvin paahteisellakin paikalla eivätkä hätkähdä vaikka pari päivää jäisi kastelussakin väliin. Terassimme on hyvin paahteinen, joten ensi kesänä tulen todennäköisesti hankkimaan sinne välimerelliseen ilmastoon sopivia, kovaakin paahdetta kestäviä kasveja, kuten oliivipuita. Nyt kuitenkin nautitaan ensin tästä kesästä ja tämän kesän antimista!
Jääkaappitarinoita 